Suosirri
Calidris alpina
Kategoriat
Kuvaus
Suosirri jaetaan kahteen alalajiin. Pohjoinen tunturisirri on runsas (n. 35 000 paria), mutta eteläinen etelänsuosirri on äärimmäisen uhanalainen (vain noin 50 paria). Vaikka pesimäkanta on pienentynyt, Suomen rannikoiden kautta muuttaa kymmeniä tuhansia arktisia suosirrejä muuttoaikoina. Kokonaisuutena laji on Suomessa luokiteltu erittäin uhanalaiseksi (EN), erityisesti eteläisen alalajin ahdingon vuoksi.
Havainnot
19.7.2025
Suosirri
📍 Friskalan lintutorni, Turku
Suosirrin alaspäin kaartuva nokka ei ole vain esteettinen valinta, vaan se on optimoitu ”ompelukone-ruokailuun”. Kaareva muoto vaimentaa mekaanista rasitusta, kun lintu iskee nokkaansa mutaan jopa satoja kertoja minuutissa. Nokan kärki on joustava ja täynnä painetta aistivia Herbstin osasia, jotka havaitsevat saaliin aiheuttamat hydrodynaamiset aallot mudan sisällä. Pieni sukupuoliero: naaras on keskimäärin kookkaampi ja sen nokka on selvästi pidempi ja usein voimakkaammin kaartuva kuin koiraan.
19.7.2025
Suosirri
📍 Friskalan lintutorni, Turku
Pitkään luultiin, että suosirri syö vain näkyviä hyönteisiä ja äyriäisiä, mutta uusin tutkimus paljastaa sen olevan biofilmin erikoisasiantuntija. Suosirrillä on kielellään mikroskooppisia nukkalisäkkeitä (papillae), joiden avulla se kirjaimellisesti nuolee ja imuroi mudan pinnalla olevaa piilevistä ja bakteereista koostuvaa limaa. Tämä "näkymätön" ravinto on kriittinen polttoaine pitkillä muuttomatkoilla.
15.7.2023
Suosirri
📍 Friskalan lintutorni, Turku
Suosirri on pienikokoinen ja sen nokka on hieman kärjestään alaspäin kaareva. Kevätkesällä (juhlapuvussa) linnun tunnistaa varmimmin mustasta vatsalaikusta ja punertavanruskeasta selästä. Nuoret linnut ja talvipukuun vaihtavat aikuiset ovat harmaankirjavia, jolloin vatsa on valkoinen. Tällöin ne muistuttavat muita sirrejä, mutta alaspäin kaartuva nokka on hyvä tuntomerkki.
Kaikki näytetty